Omasta autohistoriastani ja kiinnostuksesta autoihin.

Nyt kun en enää ole autoalalla, voin pitää hyvillä mielin blogia aiheesta joka on minulle hyvinkin rakas, eli autot ja kaikenlainen niihin liittyvä. Antaakseni vähän pohjaa teille jotka tätä satutte lukemaan, valotan vähän omaa autotaustaani ja mistä innostus lähti. Autoista olen ollut kiinnostunut niin kauan kuin muistan, taisin oppia melkein lukemaankin vanhoista 60-70-lukujen vaihteen Tekniikan Maailmoista, isän uudemmista TM:stä, V8 Magazineista ja mobilisteista. Isälläni oli muutenkin vaikutusta kiinnostukseeni autoista, olihan hän itsekin innokas harrastaja silloin. Meillä oli peräkkäin kolme turbo-volvoa, ja isä on kuulemma ajanut nuorempana rallia Skoda Octavialla.

Muistan kun meillä kotona nauhoitettiin Matti Alamäen EM Rallicross-kilpailuja, jotka näkyivät telkkarista. Alamäki keltaisella Porschellaan oli pienelle pojalle suuri sankari. Toinen mieleen jäänyt tapaus on Kuusamon lentokentältä, kun Lasse Lampi ajoi Audi Quattro-ralliautolla lentokenttää päästä päähän pienkonetta vastaan. 

Oma autohistoriani alkoi verrattaen myöhään, vasta 17-vuotiaana sain ensimmäisen oman auton, jonka maksoin kesätyörahoillani. Se oli Opel Manta B SR Coupe Berlinetta 2.0 -79. Metallihohtovihreä, vinyylikatolla, kromipuskureilla ja festival-vanteilla. Valitettavasti auto ei ollut ihan yhä hyvä kuin olisi äkkiseltään voinut uskoa, vaan paremminkin kauniisti sanottuna kohtalaisen huono yksilö. Isän kanssa yhdessä tuli autoon askarreltua iso osa sähköjä uusiksi, asennettua lisävalot, ja tehtyä uusi takakontin pohja. Valitettavasti se osa sähköjä mitä ei tehty uusiksi, aiheutti mielenkiintoisia virtapiiikkejä, jotka taas aiheuttivat sen, että auton virranjakajan kärkiin paloi reikä noin kahden viikon välein, josta seurasi käyntiongelmaa ja paukahtelevia savupilviä. Isompi ongelma oli ohjauksen kangistuminen kovalla pakkasella, mikä aiheutti erinäisiä tilanteita kevytperäisellä takavedolla ajaessa. 

Mantasta tuli hankkiuduttua eroon reilun puolen vuoden kortillisen ajelun jälkeen, ja tilalle tuli Honda Prelude -83, se ensimmäinen luukkulamppumalli. Tähän naapurin tallimekaanikko kävi koneen läpi ja porasi isommaksi 1800 cc alkuperäiskoosta. Autoon laitettiin Monroen sensatracit iskareiksi, Ronalin kolmepuola-vanteet ja kunnon kumit. Tämä oli se tehostamattomalla ohjauksella varustettu ja ilman ylinmääräistä sähköroinaa oleva malli, eli hyvikin kevyt ja käsiteltävä malli. Auton suurin ongelma oli ratin ja penkin välissä, autoa nimittäin ajettiin kovaa ja surutta inttimatkat ja muulloinkin. 40 tkm ajon jälkeen alkoi auto olla aika pehmeä kertaalleen tehtyä konetta myöten, myöskin ruoste vaati osansa.

Hondan seuraajaksi tuli Volvo 240 2.0 DL -84, jota kustomoitiin kovalla kädellä, ja johon tuntui osuvan kaikki paitsi Naton ohjus. Tiivistelmänä auton historiasta voisi mainita, kaksi kertaa auton kylkeen saaminen, 6 kierrosta katon kautta ympäri yhdellä kertaa, moottorin tippuminen paikaltaan tiellä olleen halon takia, kuuteen lokkiin kerralla osuminen, keulakoristeen rikkoi tielle loikannut sammakko, navasta irti katkennut takapyörä repi kyljen auki ja autolla väistettiin poikittain vastaantulevaa rekan kärryä tekemällä 45 asteen kurvi jäisestä vallista läpi läheiseen T-risteykseen iloisesta 90 km/h vauhdista. Autossa oli lopulta 2.5 litrainen vaprimylly, rakennettuna B23E:stä, ja kolmiportainen automaatti. Tämän kanssa yhtä aikaa oli Volvo 360 GLT -84, R-sportin alustalla, josta piti tulla kunnon raaseri, tarkoitus oli jopa nostaa tuo isomman volvon pata tähän kikkareeseen, mutta vanhemmilla alkoi tulla mitta täyteen jännittämisestä, että mitä tuolle 240-volvolle seuraavaksi tapahtuu, he ostivat minulle uuden -00 mallisen Renault Clio 1.4 RT:n opiskeluajan autoksi, ja volvot vaihtuivat moottorikelkkaan.. kelkkoja minulla oli tähän mennessä ollutkin jo puolentusinaa käytössä.

Renault toimi upeasti sen 35 tkm mitä sillä ajoin ennenkuin mitta tuli täyteen, se oli todella helppo ajettava, mutta ei kulkenut mihinkään ja oli tylsän tavallinen, eli sen piti lähteä, joten Renault myytiin pois.

Seuraavaksi lähdettiinkin rohkealle linjalle, elikkä hankittiin se, mitä saadaan kun italialaiset suunnittelevat ruotsalaiselle valmistajalle coupe-auton, joka on tarkoitettu amerikkalaisille, koottu ranskalaisesta koneesta, ruotsalaisista osista ja ja italialaisesta korista italiassa : Volvo 780 bertone coupe 2.8 V6 AT. Kaunis ja mukava matka-auto, kaikki ison auton ominaisuudet, paitsi suorituskyky. Sähkövikoja oli kohtalaisesti myös, mutta ne kuuluivat luonteeseen. Tämän kanssa yhtäaikaa oli koulukaverin kanssa puoliksi ostettu VW Golf III 1.9 diesel Ecotronic, mikä hommattiin Saksasta lopputyömateriaaliksi, jotta näimme miten vapautunut tuonti toimi. Aika vekkuli laite oli tuo Golf, siinä oli start/stop-toiminto, ja manuaalivaihteisto automatisoidulla kytkimellä. Tylsä, kylmä ja laiskahan se käytännössä oli, mutta halpa ajaa.

Volvon siirtyessä isäni harrasteautoksi, minulla teki mieli saada tehokas nelikko alle, joten seuraavaksi autokseni tuli Audi S2 Coupe, 3B-koneella ja 5-vaihteisella lootalla. Suorituskykyynsä nähden erinomaisen kestävä ja jämerä auto, tehty kuin tankki ja vetarit yms. tavarat mitoitettu reilusti yli tarpeen. Valitettavasti mutkaominaisuudet vähän muistuttivatkin tankkia, reilun keulapainoisuuden takia. Auto sai ABT:n boksin, Simonsin putkiston ja pientä hienosäätöä, ja sillä on edelleen omat henkilökohtaiset pohjat ajetussa huippunopeudessa mittarin mukaan, 265 km/h, todellisuus lienee hivenen yli 250 km/h, koska saavutin karkuun pyrkivää M5 bemaria ihan pikkuhiljaa.. Todella vauhtisokeaksi saava hirviö. Audin kanssa yhtäaikaa oli myös toinen opinnäytetyömme esimerkkiauto VW Scirocco II GT 1.8 -92, retrohenkinen urheiluauto, joka ei ollut erikoisen nopea, mutta hauska ja helppo ajaa lujaa, ja erinomaisen halpa pitää.

Velocity Red - väri näyttää hyvältä vahattuna.

Etelä-Suomeen muuton yhteydessä alkoi taas autokuumekin, joten Audi sai lähteä, ja tilalle tuli punainen Mazda RX-8, ahvenmaan vanha esittelyauto. Todella upea peli, jonka kohtaloksi koitui takavedoista kokematon ystäväni, musta jää, kesärenkaat ja liikenteenjakaja. Auto näyttää olevan kyllä nykyään liikenteessä, näkyy myynnissä silloin tällöin. Tämä RX kuitenki sai mielenkiintoni lisääntymään wankeleita kohtaan, ollessaan kevyt ja kierrosherkkä, ja käsittämättömän tasapainoinen auto ajaa. Ylivoimaisesti hienoimpia autoja joita voi mutkatielle viedä mukaansa, verrattuna ihan mihin tahansa. 

japanianhriviön ostokuva.

Työn puolesta tutustuin erääseen suomalaiseen viri-osa-toimittajaan, jolla oli suhteita japaniin, joten päätimmekin sitten yhdessä ostaa autot japanilaisesta huutokaupasta. Tuloksena mukaan tarttui Mazda RX-7 FD type R -92, ja Toyota Aristo 3.0 twinturbo. Viime metreillä mukaan ostettiin kontintäytteeksi Nissan Skyline R33 GTS-t turbo at. Näistä itselleni olin metsästynyt tuon mazdan, mutta työkaverini osti sen minulta puoliväkisin pois ennenkuin ehdin edes rekisteröidä sitä, niinpä ryhdyin kaverini kanssa rakentamaan Nissania, ja seiskasta saaduilla rahoilla hain saksasta FC-korisen RX-7 Turbo Cabrioletin, joka edelleen palvelee kesä-autonani. 

Harvinaista kyllä, seiska on katto ylhäällä..

Nissania rakensimme ystävieni kanssa asentamalla siihen pään kokoisen turbon ja täysin uuden moottorinohjauksen ja kaikkea asiaanliittyvää, vain todetaksemme, että ahdin herää ihan liian myöhään toimiakseen automaatin kanssa saumattomasti. Tämä aiheutti hivenen motivaation hiipumista, ja muuttuneiden työkuvioiden myötä oli muutto pohjoiseen takaisin edessä, joten autokanta piti päivittää vähän liukkaammille teille sopivaksi. Nissan vaihtui Subaru Impreza STi Type R Version III:een, joka varustuksesta ja väsyneestä kunnosta päätellen oli ollut entinen time attack, taikka ratapäivä-auto. Perheeseen tuli myös tyttöystävän Ford Ka:n lisäksi Chevrolet Trailblazer hoitamaan päivittäisen juhdan hommia, työsuhdeauton poistuessa käytöstä alanvaihdon myötä. Oma kalusto on näiden lisäksi kasvanut vielä Subaru Legacy GT-b -98 2.0 twinturbo-automaatilla, kun sellanen tuli sopivasti tarjolle, ja lisäksi on huolehdittavana isän harrasteet Jaguar XJ8 4.0 Sovereign -98, ja Saab 96 -73 projekti. Näillä mennään nykyään, kaluston nykyisistä kuulumisista lisää myöhemmin. Työsuhdeautoina ja ajoautoina(lainassa) minulla on ollut aika kirjavaa kalustoa : pari Mazda 3 GT:tä, pari Subaru Foresteria, Mazda MPS3, Forde Escort 1.4 special, pari erilaista Mazda 6-mallia, käytössä myös MPS 6, Subaru Legacy, Opel Astra, Jaguar X-type, Land Rover Freelander, Land Rover Defender, Mazda CX-7, Saab 9-3X jne.  Kaikenlaisilla laitteilla on tullut ajettua. Tässäpä loppuun kuvaa nykyisestä kalustosta minkä kanssa tulee touhuttua.

Pikkufiksiä se vaatii vaan... ;)

GT-b:n kesäkengät, mallia Gram Lights..

Kuten huomata saattaa, aina ei pysytä penkkojen välissä..