tiistai 17. lokakuuta 2017

Muutama sananen Gran Turismo -pelisarjasta

Gran Turismo - sarjan uusin osa, PS4-käyttäjien jo pitkään odottama Gran Turismo Sport näkee virallisen julkaisunsa aivan näinä päivinä, ja tämän kyseisen pelin beta-kokeilu kirvoitti minut jälleen kirjoittamaan sanasen tai kaksi. Palaan kyllä hyvät lukijat, ihan tosi-elämän kulkineisiin jatkossa, aina kun inspiraatio iskee, mutta tämä piti saada sanottua samantien, kun ajatus kypsyi.


Muistettahan 90-luvun hienot hetket, kun täysin mullistava, intohimolla ja valtavalla fanituksella tehty autopeli nimeltä Gran Turismo ilmestyi alkuperäiselle playstationille? Peli jossa oli julmetusti erilaisia autoja tuunattavaksi, osa käytettyinä, osa uusina, ja viilaamista vaikka kuinka. Peli jonka musiikista vastasivat autojen ja ajamisen äänien lisäksi bändit kuten Garbage, Blur, Placebo, Terrorvision jne. Ja taisipa joku David Bowienkin biisi olla seassa. Peli jossa oli särmää, ja jota oli helppo lähestyä, mutta pelaamiseen pystyi uppoamaan tuntikausiksi, kun autojen maailma imaisi pienen ja vähän isommankin bensalenkkarin mukanaan. Sama jatkui sarjan toisessa osassa, jossa autojen määrä oli nostettu jonnekin kuudensadan? tuntumaan. Pelit olivat teknisesti näyttäviä, mutta todella pelattavia, niin ohjaimella kuin ratillakin, ja aidosti hauskoja.

Kolmannen osan myötä hypättiin jo PS2-aikakauteen, ja jälleen oli grafiikat ja viimeistely hienoa, mutta jotenkin tuntui, että tunnepohja alkoi jäädä insinöörimäisen viileyden jalkoihin. Peli kuitenkin vielä tyydytti odotukset, vaikka autojen määrä olikin huomattavasti vaatimattomampi kuin aikaisemmissa osissa. Neljäs osa yritti puhaltaa vanhaa henkeä takaisin julmetun mittavalla autoarsenaalilla, ja vaihtoehtoisella b-spec - tilalla, jossa sai toimia tallipäällikkönä.

Viidennen osan kohdalta itselle oli alkanut keräytyä jo kovia pelin ollessa ensimmäinen täysiverinen versio PS3- konsolille. Etenkin kun Xboxille ilmestynyt Forza oli tuonut ajamisen ilon ja hauskanpidon takaisin pelikonsolien maailmaan. Kehityskustannukset olivat pelin kehittäjien mukaan olleet valtavat, ja hype peliä kohtaan oli kohtuullista, autojen määrä riittävä ja julkaisusta piti tulla jotain todella mahtavaa. Ainakaan omasta mielestäni tässä ei onnistuttu. Tuloksena oli viileä ja etäinen peli, jossa esiteltiin hienoja autoja, ja teknisesti todella upeita grafiikkoja, mutta joka oli ajamisen ilossa ja fiiliksessä laimentunut soundtrackinsä mukana. Olin todella pettynyt, mutta uskoin vielä sarjan parantavan otettaan etenkin, kun Forza-sarja paransi entisestään erinomaista fiilistään.

Kuudennesta osasta ostin itselleni vielä erikoisversion, odottaen sen vihdoinkin löytävän takaisin juurilleen, ja ottavan oppia Xboxilla mellastavasta kilpailijastaan, mutta ei. Tuloksena oli jälleen teknisesti mahtava, mutta täysin tylsä, laimea ja sieluton teos, joka on vain yksi autopeli monien joukossa. Vaikutti vahvasti siltä, että kehittäjä Polyphony Digital oli yksinkertaisesti vain paisunut liian suureksi, ja ajautunut pois siitä sielukkuudesta, mikä tuikki alkuperäisissä peleissä.

Nyt kun PS4 sai ensimmäisen Gran Turismonsa, Gran Turismo Sportin, josta ilmeisesti kaavaillaan jonkin sortin kilpasarjaakin, on tullut selväksi, että GT:n kehittäjät ovat todellakin unohtaneet alkuperäisen intohimonsa, ja sarja on menossa hienosti toteutettujen ratasimulaattorien suuntaan, joissa ainoa oikea tapa pelata on hommata viimeisin ratti ja kehittää joku laadukas kilpapenkki telineineen, jotta paketista saa kaiken irti. Ohjaimella on turha lähteä pätemään, se on vain puuhastelua varten, eikä enää ole vanhaa corollaa rakennettavaksi nato-ohjukseksi, eikä enää tunteja parhaan tekniikkakombinaation ja säätöjen löytämiseksi.

Se on surullista, kuin suunnittelun paisuessa ajamisen ilo saadaan hukattua ihan mistä tahansa. Taidankin alkaa säästämään Xboxin seuraavaan sukupolveen ja uuteen Forzaan.. onpahan talven kylmimmiksi hetkiksi mukavaa pelailua, PS4:llä kun sitä ei saa kuin totisen simulaattorin muodossa.