Viimeinen pistoolisankari

Kirjoitan tämän lähinnä siksi, että kaikki suurella tunteella tehdyt autot eivät tule koskaan mainituiksi, eivätkä saa ansaitsemaansa arvostusta tai legendaarista statusta. Yksi sellainen auto on MG ZT-T 260. Perinteisen, urheilullisen brittimerkin viimeinen voimannäyttö. Autohan kehitettiin siinä vaiheessa, kun Longbridegessä tiedettiin, että leikki on loppu, rahat on loppu ja kiinalaiset tulossa. Insinöörit halusivat tehdä vielä viimeisen, MG:n logon ansaitsevan auton, niistä paloista mitä oli käsissä.

Autohan kehitettiin sinänsä hyvän, mutta aikansa eläneen Rover 75:n ja MG ZT:n korille, muuttamalla etuvetoasetelma takavetoiseksi ja hylkäämällä omat, ei niin hyvät bensamoottorit, ja laittamalla mustangin nokalta tuttu 4.6 litrainen V8-kone tilalle. Alustan säädöistä vastasi prodrive ja auton ajotietokone tuli BMW:ltä. Tuloksena on urheilullinen auto isolla sydämellä ja läjäkaupalla asennetta. Auto ei missään suhteessa ole kenenkään mielestä luokkansa paras, mutta siitä ei voi olla pitämättä. Sen rosoinen tyyli tuo mieleen vanhat lännen pistoolisankarit, jotka eivät osaa poistua näyttämöltä kuin yhdellä tavalla, pyssyt laulaen.

John Wayne viimeisessä elokuvassaan The Shootist.

MG ja John Wayne. Kumpikin olivat parhaat päivänsä nähneet, mutta pystyivät vielä viimeiseen ponnistukseen, ja poistuivat tyylillä näyttämöltä.

MG:tä tehtiin noin 850 kappaletta, sedanina ja farmarina yhteensä. Vasemmalta ajettavat ovat jo hinnoissaan, mutta Englannista näyttää saavan yksilöitä todella sopivilla hinnoilla, ja minusta tuntuu, että taidan itsekin tahtoa sellaisen. 

Se ei ole vain kone!

Oletteko koskaan miettineet miksi jokin asia tuntuu paremmalta kuin joku toinen, joka oikeasti ainakin teoriassa ja mittausten valossa on parempi? Hyvänä esimerkkinä viimeaikojen urheiluautotestit, jossa Ferrari 458 on päihittänyt McLarenin uutukaisen, vaikka häviää sille lähes kaikissa mitatuissa arvoissa. Puolet autotoimittajista eivät itsekään ymmärrä miksi päätyivät moiseen ratkaisuun. Toinen puoli ymmärtää asian ytimen vähän paremmin. Itse olen pitkällisen pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että kun asia tehdään oikealla intohimolla ja rakkaudella, siitä vaan tulee parempi kuin se kylmä insinööritaidon huipentuma. Tämä pätee myös kyseisessä vertailutestissä. Superautot on ehkä ääriesimerkki asiasta, mutta miettikää, mikä tekee Paganista ja Koenigseggista paremman kuin monen ns. "ison tehtaan" superautot. Se on se autoihin välittynyt intohimo ja tunne. Tuon tunteen puuttumisen takia moni oikeasti uskomaton auto jää niiden varjoon, tuon tunteen puuttumisen takia Corvette ja Nissan GT-R tulevat vain olemaan hienoja teknisiä luomuksia, ja tuon tunteen puuttumisen takia tällainen autohullu ei voi ajaa koskaan kovin kauaa tavallisella tehtaalta tulleella perusautolla.

Asian voi todistaa vaikka kahvinkeittimellä. Hieno, suuri kahvimasiina ei koskaan keitä sellaista espressoa, kuin manuaalisesti käytettävä, mahdollisimman mekaaninen ja vähän hidas, käsityötä vaativa kapistus. Kahvimasiinan keittämästä kahvista puuttuvat vivahteet, jota inhimillinen kosketus ja intohimo asiaan tuo.

En tarkoita, että kaikki isojen valmistajien laitteetkaan olisivat vialla intohimoa, mutta monesti ne ovat pienen porukan suunnittelemia, kuten esimerkiksi alkuperäinen VW Golf GTi ,taikka Mazda MX-5, jotka molemmat käynnistyivät pienien ryhmien innostuneista ajatuksista.

Näitä klassikkoja ei olisi ilman yksittäisien henkilöiden intohimoa autoihin.

Tämä sama intohimo saa minut jopa ymmärtämään tuunajia jollain tapaa (heitä jotka pyrkivät parantamaan kokonaisuutta, ei stereo & ulkonäkö-osastoa pelkästään), heillähän on pyrkimyksenään tehdä siitä tavallisesta kinneristä jotain parempaa, lisäämällä siihen itselleen tärkeitä asioita. Ne joilla sydän ja taito kohtaavat, saavat aikaan jotain käsittämättömän kaunista. 

Se ei ole vain kone, se on osa sitä ihmistä.

Pari vaivaavaa asiaa, ja hivenen totuuksia.

Viimeaikoina on taas tullut enimmäkseen synkkiä uutisia tienhoidosta ja yksityisautoilijan asemasta Suomessa. Sanomalehti Kaleva uutisoi, kuinka Pohjois-Suomen tierahat on siirretty etelään, käytettäväksi kaupunkien tienhoitoon tai vastaavaan. Yksityisteiden tukemista vuorostaan vähennetään 60 % ja polttoaineveroa korotetaan. Tarkoittanee, että täällä pohjoisessa hyvät ajotiet ja nautiskelupätkät muuttuvat vähemmän nautittaviksi ja koko maassa kilometrit kalliimmiksi. Toki liikenneministeriö koittaa "kannustaa" suunnittelemalla täysimääräisien kilometrikorvauksien pienentämistä, koska ne houkuttelevat "turhaan autoiluun".

Ainoastaan Turun seudulla on aihetta juhlaan, sinne on vihdoin viimein saatu hyväksyntä ja ympäristölupa moottoriurheilukeskukselle Raisioon. On hienoa, että jossakin sinnikkyys suomalaisen autourheilun puolesta palkitaan!

Tässäpä suomalaisen miehen sielunelämää hyvin kuvaava pätkä, ettei se totuus tosiaan unohtuisi :

Itselläni tuli tehtyä myös tällainen havainto :

Toinen on vasemmistopoliitikko ja liikenneministeri, ja toinen 60-luvun meininkiin jämähtänyt vähän pihalla oleva kuvitteellinen salainen agentti... pelottavaa samankaltaisuutta.


Tässäpä vielä liitteenä uutiset, joista mainitsin tekstissäni :
Kalevan uutinen tierahoista
Taloussanomien uutinen kilometrikorvauksista.

Autokuume, tuo parantumaton sairaus.

Laitoin sitten Legacyn myyntiin. Asialle ei ole mitään järkevää selitystä, mutta niin piti vain tehdä kun tuntui siltä. Osasyy asiaan on, että erehdyin selaamaan www.pistonheads.com-sivuston myynti-ilmoituksia. Olisipa meilläkin autojen hinnat yhtä suotuisassa kurssissa tulotasoon nähden. Alkoi jälleen pyöriä kaikenlaiset hullut ideat mielessä, jos seuraava auto olisi vaikka Jaguar XKR, Renault Clio V6, Mazda RX-8 PZ, tai jotain muuta yhtä vähän järkevää. Onneksi minun autokuume pysyy turvallisen järjettömänä, eikä kaavaan tule poikkeuksia.

Paremmin asiat eivät ole muutamilla ystävistäni, joista toinen osti autokuumeen iskiessä täysin tottumuksiinsa sopimattoman uuden auton kalliilla varusteilla ja osa-maksulla. Nyt sitten puoli vuotta ostosta on tatti otsassa, että mitä helvettiä sitä tulikaan tehtyä. Luonnollisestikin osamaksulla ostetun auton kanssa on hetken naimisissa ennenkuin siitä on järkevää hankkiutua eroon. Hyvä puoli siinä on se, että onpahan aikaa miettiä valintojaan. Kaikille ihmisille ei vain sovi ne ns- "järkevät autot", se on piirre mikä ihmisen pitää itsessään hyväksyä, sitä kun on kerran bensapää, niin on aina bensapää, ei siitä eroon pääse.

Toinen ystäväni harkitsee vastaavaa siirtoa. Tohkeissaan selittää, kun saa niin hyvän hyvityksen vanhasta ja sopivan kuukausierän. Autokuumeessaan kokee elämyksiä mielessään, joita halujen kohteena olevalla kulkuneuvolla ei vain ole tarjota. Se on surullista, kun intohimoinen autoharrrastaja höpöttelee kuukausieristä ja co2-päästöarvoista. Ei niillä ajeta autoa, eikä ne sitä muutenkaan autona pahemmin paranna. Onhan se hienoa, kun on halpa ja vähäpäästöinen, mutta se halpuus valitettavasti aina johtuu jostain syystä. Ystäväni merkkitottumukset tuntien, ei kyseinen auto anna mitään, mitä entisellä ei olisi jo tarjota, eikä varmasti tule olemaan tyydyttävä ratkaisu pidemmän päälle.

Markus, tämä on sinulle, älä nyt saatana osta sitä 1.6 avensista!

The Sound Of Speed

Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta annan tämän EVO-lehdeltä lainatun youtube-videon sanoa kaiken olennaisen. Suosittelen etsimään käsiinne kyseisen lehden numeron 161, jossa on aiheesta aika kattavasti. Tässäpä kuitenkin herkkua aisteillenne :