Voihan Wankel minkä teit Mazda!

Perjantai 22. kesäkuuta 2012 oli surullinen päivä japanilaisten urheiluautojen ystäville. Mazdan toistaiseksi viimeinen wankel-moottorinen urheiluauto rullasi tehtaan hihnalta. Tuotannon loppumisesta on ollut uutisia viime syksystä asti, mutta kukaan ei uskonut kiertomäntämoottorin katoamiseen kokonaan. Wankel-moottori on kuitenkin ollut keskeinen osa mazdan imagoa ja osaamista jo vuodesta 1967 asti, ja sen vety-sovelluksia testattiin aktiivisesti sekä Japanissa, että Norjassa ihan viime vuosiin asti. Mazdalla on omilla sivuillaan edelleen esillä uuden wankelin kehitysversiosta kertova artikkeli, ja hehkutusta Mazdan perinteistä moottorin parissa. Linkki artikkeleihin tässä : http://www.mazda.com/mazdaspirit/rotary/ .

Wankel. Yksinkertainen on kaunista.

Mielestäni tämä on Mazdalta suurimman luokan typeryyttä. Eikö esimerkit muilta valmistajilta osoittaneet, että vaikka erikoisautot eivät välttämättä tuota niin paljon, niin ne ovat tärkeä osa merkin imagoa? Mitä esimerkiksi Hondan sporttisuudesta on puhuttu NSX:n lopettamisen jälkeen, tai etenkin nyt, kun ei ole Type-R:ää, taikka S2000-mallia? Päätös wankelin lakkauttamisesta on kertakaikkisen umpityperä. Mielestäni päätöstä voisi verrata Chevroletiin, jos he päättäisivät lakkauttaa Corveten. Tällaista numeronpyörittäjien typeryyttä käsittelee "Maximum" Bob Lutz kirjassaan "Car guys vs bean counters". Lutzin antaa siinä palaa kasvottomia virastonilkkejä kohtaan oikein kunnolla, että mitä tapahtuu, kun unohdetaan kenelle niitä autoja tehdään, ja miksi siinä pitää olla tunnetta mukana. Mazdan tapauksessa on selkeästi kyse vastaavasta ilmiöstä, siellä on nyt vallankahvassa virkamiehiä, eikä automiehiä.

Harras toiveeni on, että Mazdalta löytyisi päättäjiltä rohkeutta, jota sen suunnittelijoilta löytyy. Katsellessani Mazdan upeiden konseptien kuvia, ja lukien MX-5 GT-konseptista netistä, toivon todellakin, että vallankahvaan päätyy pian automies. Sitä odotellessa nostan maljan Felix Wankelille, ja Mazdan RX-8:lle, joka viimeisenä wankel-moottorisena urheiluautona jää ainakin omaan mieleeni persoonallisena ja erinomaisena ajajan autona, joka hakkasi tunnelmassaan tuplasti kalliinpiakin tuotteita.

Neljän omistetun wankel-moottorisen Mazdan voimin :
 "LONG LIVE MAZDA RX-SERIES!! GONE, BUT NOT FORGOTTEN!!!!"

Se viimeinen, Mazda RX-8 Spirit R

Autokuumeen aikaansaannosta.

Englannin reissulta jäi ikävä tauti päälle, nimittäin autokuume. Vanhana automyyjänä tiesin, että se ei lähde kuin yhdellä tavalla, ja niin lähtivät molmemat Subarut myyntiin nettiautoon. Imprezan kanssa tuskailin ajatusta pitkään, mutta harrasteajoneuvonäyttelyn aikaan 26.5. mielipide vahvistui, ja päätin laittaa senkin myyntiin.

Myyntikuva

Asiat tapahtuivat yllättävän nopeasti, ja 3.6. sunnuntaina löysinkin itseni ja kauniimman puoliskoni Rovaniemeltä odottelemasta ostajaa ja vaihdokkia saapuvaksi. Lisää painetta niskaan toi kauniimman puoliskoni uhkaus, paluumatkasta bussilla ennemmin kuin imprezalla. Onneksi ei tarvinnut pettyä, sillä paikalle saapunut ostaja oli erittäin asiallinen kaveri asiallisen vaihtoauton kanssa ja pitkän rupattelun jälkeen olimme kaikesta yhtä mieltä ja kummatkin lähdimme vähän haikeina mutta tyytyväisinä tahoillemme uusien harrasteiden kanssa, tietäen, että vanhatkin löysivät hyvän kodin.

Vaihdon hetki.

Mitäko tuli rallitykin korvaajaksi? - RX-7 FD Type-S twinturbo -93. Ympyrä sulkeutuu, toinhan itselleni japanista mustan RX-7 FD Type-R:n 2007 ja erinäisistä muuttujista johtuen en ehtinyt nauttimaan koko autosta kun tulin myyneeksi sen. 8 kk:n hankintaprosessin jälkeen. Näin viisi vuotta myöhemmin pääsin korjaamaan tilanteen, ja ehkä vielä paremmin omiin tarkoituksiini sopivalla versiolla. Auto todellakin tuntuu oikealta urheiluautolta ja vähän spesiaalilta. Mutkatiet nostattavat hymyn naamalle ja auto on kaikinpuolin nautinnollinen käskytettävä, ja huomattavasti imprezaa pidetympi kotiväen keskuudessakin.

Tämän kesän road trip Concours d' Elegancea seuraamaan pitänee tehdä tällä uutukaisella.

Seikkailu Englannissa - Roadtrip ja erään autoliikeen varaston alkutarina, osa II

Aika kirjoittaa toinen osa seikkailustamme, joka ensimmäisen päivän jälkeen meni aika rauhallisissa tunnelmissa. Ensimmäisen päivän aamulta on pakko julkaista kuitenkin kuva, siitä kuinka väsyneitä olimme. Itse kävin aamupalan jälkeen suihkussa, autokauppias Jamin ja herra B:n jäädessä keskustelemaan. Olin poissa n. 15 minuuttia ja sinä aikana ehti käydä näin :

Nukkumatti on yllättänyt urheat seikkailijat!

Luovutettuamme hotellihuoneen pois reippaiden kolmen tunnin unien jälkeen, lähdimme pariskunta X:n kanssa tutkiskelemaan Clacton-At-Sea:ta. Paikka oli mielenkiintoinen sekoitus perinteistä englantilaista merenrantakaupunkia ja eläkeläisten paratiisia. Vastaan suhaili mitä kummallisemmin varustettuja sähköisiä invamopoja, joilla ajoivat ihmiset, jotka olisivat voineet suoraan olla jotain Pikku-Britannian hahmoja. Itselle paloi erityisesti mieleen valtava punkero, jolla oli sähkömopon takaritsillä happipullo, tuima ilme, letkut nenässä ja kaksi itsensä yhtä punkeroiksi syömää  villakoiraa poikittain jalkatasolla edessä. Kaveri painoi ilme tuimana pitkin rantabulevardin jalkakäytävää, ilmeisesti koirien ulkoilutus ärsytti hänellä yhtälailla kuin koirillakin. Hetkittäin tuli mieleen, että olemmeko löytäneet englantilaisten eläkeläis-duunareiden korvike-Floridan. Kaupungin puutarhurilta ei ainakaan yritystä puuttunut aiheen suhteen, siellä kasvoi rantapuistossa palmujakin!

Clacton-At-Sea:ssa on liekehtiviä hortonomeja!

Pienen kaupunkiin tutustumisen jälkeen autokauppiaallemme alkoi tulla painetta päästä jo lauttajonoon odottelemaan, ettei matkalle sattui enää lisää muuttujia. Itse olin kauppakeskuksen ja Burger Kingin kannalla, mutta epämääräisen demokraattinen päätös päätyi tappiokseni. Vedettiin sitten valmisleipiä ja kahvia lauttayhtiön kahviossa. Tässä on ystävälläni opittavaa, kyllähän jokaisenn uskottavaan road tripiin kuuluu Burger King!

Turvallisesti lauttajonossa pääsimme läpi tullin ja tarkastusten ilman isompia ihmettelyn aiheita, mitä nyt minulta katsoivat auton paperit ja viisastelivat tehoista. Jonossa seurasimme kateellisina kun Ruotsin pojat veivät kärryllä tuliterää Caterhamia, jollaista Suomessa on turha haaveilla rekisteröivänsä.. ainakaan vielä. Muita jonossa bongattuja hienouksia olivat uusi avo-corvette, Aston Martin Vantage avo, Audi S5 cabriolet, ja museoikäinen Morris, joka oli todella tyylikkässti entisöity, ja jota ajoi todella tyylikäs ja kauniisti vanhennut nainen. Yhdistelmä keräsi jopa Astonia enemmän huomiota jonottajissa. Audi-mies vuorostaan osoitti täydellisen tyylitajun puutteensa, ajamalla paikalle auringon paistaessa katto ylhäällä, ja alkaen heti pysähdyttyään kiilloittamaan autonsa sivuikkunoita pesusuihkeen kanssa ja patsastelemaan autonsa vierellä. Patsastelu tosin loppui ja audi-mies painui naama punaisena autonsa sisään, kun Aston Martin lipui paikalle ja antoi vielä asiaankuuluvasti kierroksia. Vantagea ei voi kyllä pitää ujon ihmisen autona, moottori räyhää kuin rata-autossa, jopa suoraputkinen skyline oli hyvin huomaamaton ääniltään siihen verrattuna.

Catereham kärryn takana letka kateellisia suomalaisia.

Laivamatka meni repiasta merenkäyntiä lukuunottamatta rauhallisissa merkeissä univelkaa kiinni nukkuessa. Aamulla merenkäynti siirsi yhden aamiaskattauksen pöydiltä lattialle, mutta muuta merkittävää ei tapahtunut. 

Tanskassa jatkoimme huoltamokahvi-linjalla, kunnes pariskunta X:n kauniimpi puolisko alkoi saada tarpeekseen, ja kävimme pienen harharetken etsimässä tanskalaista juustoa, tosin ilman menestystä.

Jami ja suljetut juustokaupat.

Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin, josta kiitos reissumme ainoan naispuolisen jäsenen uskomattomalle kärsivällisyydelle takaiskusta huolimatta. Jatkoimme ajamista läpi Tanskan kohti Ruotsia, ja teiden ollessa suorat ja leveät, pääsimme vähän poistelemaan karstojakin koneista. Tässä vaiheesa täytyy todeta, että MR-2 Turbo oli kyllä rakennettu osaavasti, kone näytti vastaavan nöyrästi kaasuun, ja laite poistui kaikissa ohituskiihdytyksissä ihan omaa tahtiaan. Skyline vuorostaan sai haastajan laivalla olleesta avo-corvettesta, jonka kuljettaja esitti haasteensa huomattavasti tyylikkäämmin kuin Englannin bemari-pentit. Vette lipui rinnalle ja murautti konettaan kuskin nyökätessä. Itse näytin kohteliaasti, että nyt ei ole aikaa moiseen, ja kuski heilautti kättään ja polkaisi taivaanrantaan vetteineen. Noin se pitää tehdä jos siihen tarve tulee. Tyhjällä monikaistaisella tiellä, hyvällä kelillä ja tyylikkäillä eleillä(en tietenkään mosita kenellekään suosittele, enkä aja ylinopeutta kuin suljetulla alueella).

Mr2 kiskoo kaulaa Skylineen.

Ruotsissa pääsimme Ljungbyhyn ennenkuin kaikki saimme tarpeekseem huoltsikka-kahveista, ja lähdimme pikaisen palaverin jälkeen etsimään ravintolaa, ja löysimmekin erinomaisen paikan. Paikan nimi oli ilmeisesti Restaurant Peking, tosin sieltä sai listalta myös perinteisiä ravintola-annoksia kuten lankkupihvin. Joukkomme mielestä kaikki tilattu ruoka oli loistavaa, ja hintataso hyvinkin kohtuullinen. Suosittelen pysähtymään jos sielläpäin liikutte. Osoite oli Stora Torget 6, ihan Ljungbyn keskustassa.

Jatkoimme matkaa läpi yön odottelemaan Tukholmaan Siljan terminaaliin aamulauttaa. Onneksi olin varustautunut walkie talkien lisäksi myös cd-kirjoilla, joten väsymys ei päässyt ajaessa yllättämään vaikka päivästä tulikin 19 tunnin mittainen ajosuoritus pysähdyksineen. 

Aamu valkenee Tukholmassa

Loppumatka TallinkSiljalla sujui kommelluksitta. Ainoan erityismaininnan valtavan myötähäpeän tuottamisesta saavat kisakatsomon juontajat laivalla, eikä heidän yleisönhuudatus-yrityksiään auttaneet Suomen surkeat otteet äitienpäivä-pelissä USA:aa vastaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin, ajoimme autot Maskuun parkkiin 99 Importin tiloihin ja itse jatkoin matkaa seuraavana päivänä kohti pohjoista.

Perillä!

Reissusta mieleen jääneet plussat ja miinukset :

+ Hauskat autot

+ Komeat maisemat

+ Hyvä seura

+ Clacton-At-Sea:n palmut

+Restaurant Peking

+/- Yllättävät tilanteet

- Unen puute

- Englantilainen tiepalvelu ja bemarikuskit

- Ruokahuolto, ja ei Burger Kingissä käyntiä

- Osin yllätyksistä johtunut armoton aikataulu

Ja Jami, kyllä, lähden kyllä mielelläni toistekin, tuodaan pari kivaa autoa, eikä pidetä kiirettä, siinähän on Legoland ja pari hienoa eläintarhaa matkan varrella... jos vaikka saataisiin aikaan parit muuttujat ;)