Lyhyt ja vihainen ennustus autoalan osalta tästä vuodesta.

Asiat autoalalla eivät ole paljoa muuttuneet viimevuotisen aiheesta kirjoittelun jälkeen, joten en rupea rakenteista avautumaan enää tällä kertaa. Esitän ainoastaan karun ennustukseni tästä vuodesta. Tänä vuonna tullaan Suomessa myymään 98 000 kappaletta uusia autoja, ja autoala tulee menettämään n. 1000 työpaikkaa erilaisten fuusioiden ja konkurssien myötä, kun tappiollinen kauppa alkaa tipputtamaan ketjuja pois leikistä.

On hienoa, että valtio jatkaa edelleen sokeana eteenpäin, tappaen taas yhden alan jolla olisi tarvetta kehittyä, jotta saataisiin oikeasti autoilun kannalta vihreämpi ja turvallisempi Suomi. Samalla liikenneministeri Kyllönen suunnitelee muuttavansa Itä-Suomea pikkuhiljaa sorateiksi kun määrärahat eivät riitä teiden kunnossapitoon.

Mihin ihmeeseen ne rahat tästä autoilijoiden riistosta sitten menevät? Niiden huuhaa-työryhmienkö ylläpitämiseen vaiko minne? Siellä Ollilan Jormat ja muut kalliit konsultit pohtivat jotain satelliittipaikannuksia ja sakotuskäytäntöjä, kun maassa vanhenee autot, häviää työpaikat, ja tietkin menee soralle?! Olisiko aika herätä, vaikka alkaakin olla jo liian myöhäistä?

Suomessa tarvitsisi myydä n. 250 000 autoa vuodessa, että autokantamme nuorenisi. Tämä siitäkin huolimatta, että osa harrastekalustoa myydään jo nyt ulkomaille klassikkoajoneuvo-huutokauppojen kautta, kun meillä ei ole harrasteajoneuvoille muuta autoluokkaa kuin museoautoluokka, jonka kriteereihin 80 % harrastepeleistä ei mene..

Me todellakin olemme sarvikuonojen maa...

Missä vaiheessa autoiluun on kuulunut tylsyyden ylistys?

Vuoden auton tittelin Euroopassa sai tänä vuonna Vw Golf. Kyseinen auto palkittiin myös "vuoden auto maailmassa" - tittelillä New Yorkin autonäyttelyssä. Euroopassa Golf sai yli kaksi kertaa enemmän ääniä kuin toiseksi tullut Subaru BRZ/Toyota GT86. Murskavoitto siis.
 Car of The Year -tuomaristossa Suomea edusti Tekniikan Maailman päätoimittaja Velimatti Honkanen, joka äänesti enemmistön tapaan voittajaksi Volkswagen Golfia. ”Volkswagen voitto ei sinällään yllätä, mutta sen ylivoimaisuus hämmästytti. Volkswagen on vienyt Golfissa tylsyyden kohti täydellisyyttä. Auto ei herätä suuria tunteita, mutta siitä on vaikea löytää mitään moitittavaa”, Honkanen kommentoi. Samaa virttä tuntuu veisaavan moni muukin raadin jäsen. Hyvin tehty, tylsä, ja monipuolinen. Vähän niinkuin suomalainen einesateria, ei tarjoa elämyksiä, eikä juuri makuakaan, mutta uppoaa lähes kaikille. Varmasti hyvä perusauto, eihän siinä mitään.

Vuoden auto, varmaan usemmankin..

 Itselläni herää kysymys,, että missä vaiheessa valintakriteerinä on ollut tylsyys?! Mielestäni vuoden auton pitäisi ilmaista innovaatiota, suunnittelun riemua, ajamisen iloa, jotain mullistavaa, piristävää, herättävää, jotain uutta autoilun maailmaan, eikä missään nimessä vanhojen juttujen toistamista uudella kaavalla! Finalistit osoittavat, että valintoja ovat tekemässä jämähtäneet ja aika mielikuvituksettomat tahot, sillä kanditaattien joukossa olisi ollut kiinnostavampiakin vaihtoehtoja.
 (kanditaatit näet täältä : http://www.caroftheyear.org/candidates/2013_1/coty ) 

Oma valintani kaikkien kanditaattien joukosta olisi ollut Opel/Vauxhall Adam. Opel onnistui tekemään persoonallisen pikkuauton, josta lähes jokainen saa muokattua mieleisensä. Autossa on persoonallisuutta ja pirteyttä, ilman, että se ratsastaa menneellä maineella tai vetoaa nostalgiaan. Autossa on kuitenkin vastaavanlaista karismaa kuin minissä ja fiat 500:ssa. Mallinimi on ehkä vähän mauton, ja värivalikoimassa on käyty nimissä jämävitsien kaatopaikalla, mutta onnistuneesti. Itselläni ainakin hymähdytti ja toi tahattoman hymyn naamalle lukiessani väreistä joiden nimiä ovat mm. "I'll be Black", "Saturday White Fever", "Purple Fiction", "Greenspotting", "James Blonde" jne. Autossa on lähes loputtomasti yksilöintivaihtoehtoja, joten tyyliltään siitä saa varmasti mieluisen. 

Moraalinen voittaja.

Tuoko auto muuta uutta automaailmaan paitsi loputtoman yksilöllisyyden mahdollisuuden? Ei oikeastaan, eikä sitä saa edes eritysen tehokkaalla moottorillakaan. Se mitä se tuo kuitenkin on erittäin tärkeää. Se uskaltaa olla pirteä ja erilainen, maailmassa jossa kehoitetaan olemaan tylsä ja harmaa. Toivonkin koko sydämelläni, että Opel uskaltaa laittaa autoon vielä OPC Corsan moottorin. Teknistä estettä asialle ei ole, koska auton etuosan komponentit ovat samoja. 180 heppainen, persoonallinen pikkuauto, kuulostaa houkuttelevalta! 

Autotehtaiden maanantaikappaleet ja muita kansantaruja

Seuraavan tekstin muusana on toiminut toimittaja Anna Mård, ja hänen kirjoituksensa ”Autokauppiaan armoilla”, joka on julkaistu Taloussanomat.fi-sivustolla 8.3. (Kolumni löytyy osoitteesta http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2013/03/08/autokauppiaan-armoilla/20133572/145?n=1) Suosittelen lukemaan Mårdin kolumnin ennen tämän tekstin lukemista.

Autotehtaiden maanantaikappaleet ja muita kansantaruja

Jokainen meistä on varmasti kuullut, miten joku tuttumme on ostanut auton, joka on ollut todellinen vikapesäke jo tehtaalta tullessaan. Kaikki tuntuu hajoavan ja vikaa sekä korjattavaa on ympäri autoa. Kuskin ikkuna, pumppusuutin, ilmastointi, ajovalojen korkeussäätö, taka-akseli, katalysaattori, jarrut, vaihdelaatikko, takalasin lämmitin, oikean puoleisen sivupeilin sähkösäätö, äänimerkinantolaite eli töötti, tuulilasi, käsijarru, bensatankin korkki. Nämä viat ilmestyvät kuin tyhjästä ja tuntuu, että auto seisoo aina vain korjaamolla saamassa valohoitoa. Kuntoon sitä ei saada. Yksi asia on kuitenkin varma. Rahaa palaa ja paljon. Näitä yksilöitä kutsutaan harmaan suomalaisen kansamme keskuudessa nimellä maanantaikappale. Tämä kirjoitus kertoo siitä miten maanantaikappaleet syntyvät.

-----------------------------------------------

Joka kuukausi kaikilla autotehtailla on yksi päivä, jolloin pitää päästä epäkurantista tavarasta eroon. Tämä päivä on hieman hämäävästi oikeasti torstai. Mielellään kuukauden kolmas torstai. Tätä epäkuranttia tavaraa on jäänyt hyllyihin kilometrikaupalla. Se on tullut alihankkijalta uutena ja valmiiksi merkittynä punaisella tarralla. Tämän tarran merkitys on ilmoittaa, että osa on viallinen. Sitä ei kannata palauttaa alihankkijalle takuuseen, vaan se kannattaa laittaa markkinoille meneviin autoihin, koska epäkurantin erän toimittanut alihankkija subventoi hankintahintaa. Yleisesti alennus on 2,7% tuotteen verottomasta hankintahinnasta. Ranskalaisilla merkeillä se on 3,3%. Japanilaisilla on ollut epäonnea, he ovat onnistuneet neuvottelemaan ainoastaan 0,8% alennuksen. Tästä syystä he hankkivat maanantaiosia vähemmän kuin esimerkiksi ranskalaiset kollegansa.

Tuona torstaina työt alkavat kuten normaalistikin. Otetaan linjalta uusi alusta ja ruvetaan liimaamaan ja ruuvaamaan uutta osaa kiinni. Kahvitauko on saman mittainen kuin muinakin päivinä. Työhön menee vain vähän enemmän aikaa kuin normaalisti, sillä punaiset epäkuranttiusmerkit pitää irrottaa osista. Joskus tarra on niin tiukassa, että sitä pitää pehmittää isopropyylialkoholilla ja tuolloin sitä roiskahtelee helposti koriosien päälle, joista aiheutuu monet lakkavauriot.

Kun kaikki osat on saatu kiinnitettyä, autolle suoritetaan niin sanottu kevennetty lopputarkistus. Normaalissa tarkistuksessa autoista testataan diagnostiikkalaitteilla kaikki elektroniset yksiköt ja niiden toimivuus. Koekäytöllä tutkitaan imu-, ja pakojärjestelmien mahdollisia vuotoja, polttoaineensyöttöä ja pakokaasuja. Auto koeajetaan. Erikoiskoulutuksen saanut insinööri tutkii seikkaperäisesti jokaisen auton kerrallaan ja hyväksyy tuotteen lopulta, sen läpäistyä tarkistuslistan, jossa on ranskalaisia viivoja enemmän kuin ison suomalaisen pörssiyrityksen johtokunnan kriisipalaverin muistiossa. Kuitenkin tuona kuukauden kolmantena torstaina tuotetestaushenkilöstö on viettämässä pekkaspäiväänsä, sillä pitää sellainenkin olla kerran kuussa. Samoin poissa on myös erikoiskoulutettu insinöörimme. Todennäköisesti kylpylän höyrysaunassa lepuuttamassa hermojaan. Tänä torstaina paikalla on ainoastaan lasinpesunesteen täyttäjät ja heilläkin on käytössään vain nestettä, joka jäätyy +3:ssa asteessa. Tämä neste on hankittu siksi, että alihankkija on myöntänyt siitä alennusta hulppeat 7%. Nestettä laitetaan kuitenkin vain runsas neljännes säiliöön.

Kun ”maanantaikappaleet” tulevat linjalta ulos, ne lastataan kuljetusta varten kuorma-autojen perään. Nämä kuorma-autot on tilattu tätä päivää varten Puolasta. Niiden kuskit ovat ilkeitä, entisiä vankeja, jotka tupakoivat taukoamatta. He laittavat ”maanantaikappaleiden” kylkeen punaiset tarrat, joista ilmenee, että autot eivät varsinaisesti kestä päivänvaloa ja ovat erittäin arveluttavia yksilöitä.

Autot tulevat Suomessa Turun vapaakauppasatamaan. Satamassa tullimiehet ajelevat autoilla n. 22 kilometrin edestä ”pillurallia” pitkin parkkialuetta. Jos menette tutustumaan autokaupassa uusiin autoihin, niin useimmissa autoissa on n. 12 kilometriä mittarissa jo valmiina. ”Maanantaikappaleissa” yli 20 kilometriä. Kun maahantuoja tilaa autolle kuljetuksen myyjäliikkeeseen, tullimiehet laittavat punaisen tarran viereen keltaisen tarran, joka tarkoittaa, että auto on pillurallitettu yksilö, ja kestää vielä vähemmän päivänvaloa kuin lähtiessään tehtaalta.

Olipa autoliike Suomessa missä tahansa, auto saapuu viimeistään seuraavana päivänä liikkeen pihaan. Kun ”maanantaikappeleet” ajetaan kuljetuskärrystä pois on myyjän vuoro antaa kenkää autolle. Hyvin suosittua on esimerkiksi kierrosten pitäminen maksimikierrosluvun rajoittimessa muutaman minuutin ajan, koska se kuulostaa lipevien automyyjien mielestä pirun hauskalta.

Kun pahaa-aavistamaton asiakas tulee kaupoille, hänellä on sydämessään pieni kutina, että joku on vialla. Meillä kaikilla on tämä kyky. Se on osa ns. kuudetta aistiamme. Sitä on tosin mahdotonta havaita psykologisissa testeissä, tai edes hypnoosissa. Se tunne vain on. Myyjä esittelee liikkeen sisällä yksilöä, joka on priimakappale. Loppuun asti tutkittu yksilö, johon ei voi tulla milloinkaan vikaa, sillä siihen on laitettu tehtaan parhaimmat osat – toisin kuin ”maanantaikappaleihin”. Tästä syystä maanantaikappaleen pääsee näkemään vasta luovutushetkellä.

Kaupat tehdään ja sydämessä on tunne, että jokin on vialla. On vain mahdotonta sanoa mistä se johtuu. ”Söinkö jotain outoa aamulla, vai mistä moinen tunne?”. Myyjää hymyilyttää asiakkaan pohdinta. Onhan hän saanut kaupat aikaiseksi. Auto lähtee pihalta huoltoon, jossa sille tehdään käyttöönottotarkistus. Normaalisti siinä käydään jälleen läpi vikakoodit, nestepinnat, rengaspaineet, sekä silmämääräinen tarkistus pintojen osalta. ”Maanantaikappaleiden” tapauksessa tyydytään vain irrottamaan punainen ja keltainen tarra. Joskus liima on kuivunut tiukkaan, joten taas käytetään isopropyyliä – kevyt vaha tarrojen kohtaan piilottaa hetkeksi lakkavauriot. Ja lopuksi auto huuhdotaan muiden autojen pesussa käytetyllä vanhalla pesuvedellä, koska tällöin ei kerry vesilaskua ja liike säästää rahaa. Tämä pesuvesi on usein hiekkaista ja naarmuttaa maalipintaa – siksi luovutushallissa on joskus ”ongelmaa loisteputkivalojen kanssa ja sen takia täällä on hieman hämärämpää”.

Auto poistuu liikkeen pihalta ja perävalot häviävät horisonttiin.

”Kohta se on täällä takaisin, ja kaikki, joille se joskus tuon auton myy!” toteaa myyjä kollegalleen ja levittää lisää Brylcreemiä hiuksiinsa.

-----------------------------------------------

Maanantaikappale? Vai olisiko vika sittenkin ihan jossain muussa?

Bloggaajan huomautus : Kirjoittajana on toiminut vieraileva vakiotähti Matti Mäntynen, itseni ajellessa CrossKartilla typerä virne naamallani.

Ferrarin nimikatastrofi

Ferrari esitteli vihdoin uuden, upean, Ferrari Enzon seuraajan. Autossa 950 heppaa, se kulkee kuin ohjus, sen päästöt ovat pienentyneet, ja silti se näyttää siltä, että se syö aamiaisekseen kettutyttöjä ja pienkarjaa.

Miksi Ferrari nimesi tämän uuden petonsa sitten? - No se on Ferrari LaFerrari!
Mitä ihmeessä Maranellossa on oikein ajateltu?! Ferrari LaFerrari? kuulostaa todella väsyneeltä. Miten ranskalaiset tuon sanovat? Le LaFerrari? Nopeasti tulee mielleyhtymä Lolo Ferrariin, joka toki myös oli järeästi varustettu, mutta, noh, ei kyllä mitenkään sporttinen...  tosin kaukana mielleyhtymissä ei ole La Bambakaan, tai mietintö mieten tämä toimisi millään valmistajalla? Opel LaOpel? Pagani LaPagani? tai Koeniggsegg.. tosin Koeniggseggin kanssa ei toimi mikään muu kuin yksinkertaiset nimet, koska kukaan ei osaa lausua tuota merkkiä. Miltä Ferrarin nimi kuulostaaa kilpailijoihin verrattuna? Mclaren P1, Pagani Huayra, Koeniggsegg Agera R, Lamborghini Veneno, Ferrari LaFerrari? Ei voittoa tästäkään. Ferrarin nimeämis- ja markkinointiosastolla pitäisi varmaan vähentää ryyppäämistä. Aivan kamala nimi.

Le Ferrarin LaFerrari. Kuva Ferrarin PR-materiaalia.

Hallowed Be Thy Automation – Siunattu automatiikka

 Poikkeuksellisesti tästä blogitekstistä vastaa vieraileva tähti, Matti "renaultsport" Mäntynen.

Pientä pisaraa lentää tuulilasiin kun nollassa oleva tienpinta on maustettu natriumkloridiliuoksella. Läpi näkisi mainiosti, mutta sadetunnistin tulkitsee tilanteen hirmumyrskyksi. Alkaa armoton viuhdonta ja tuntuu, että uunituoreet 50€ sulat lähtevät tangentin suuntaan minä tahansa hetkenä.

Automatiikka on hieno asia automaailmassa. Istuinlämmitin katkaisee lämmöt ennen kuin valkuainen jähmettyy mutta pekoni on kuitenkin jo lämmennyt. Ilmastointi pitää ainakin kuskin mukavassa +21 asteessa vuoden ympäri – muilla ei sitten niin väliä. Vaihteisto tunnistaa polkimen asennosta ja voimansiirron rasituksesta alasvaihdon tarpeen – sporttiversioissa näkyy tänä päivänä jopa automaattista välikaasuakin olevan varustelistalla. Sähköinen lasinnostin tunnistaa jos nakkimakkara jää ikkunan väliin ja tiputtaa itsensä 3 senttiä alaspäin välittömästi aiheuttamatta vaurioita. Merkkivalo ilmoittaa auki olevasta takaluukusta. Yhdysvalloissa, jotka sijaitsevat siis Amerikassa, on saatavilla jopa automaattista turvavyötä, ettei töpöttävin askelin etenevä silavapaketti joudu rasittamaan itseään.

Edes olohuone ei ole samanlainen innovatiivisuuden keskus kuin mitä automaailma. Viimeisten 20 vuoden aikana automaation osuus on automaailmassa noussut eksponentiaalisesti ja sama tahti jatkuu. Tavoitekin on selvä. Auto, joka ajaa itseään, jättäen näin ”kuskille” mahdollisuuden vaikka lukea tabletilta päivän lehden työmatkalla. Milloin tämä on sitten arkipäivää? Ainakin Suomessa voi mennä hetki, sillä autokannan uudistuminen ottaa koko ajan takapakkia.

Eri valtioiden avaruusohjelmat ottivat jättiaskeleita 50- ja 60-luvuilla. Tämän jälkeen ollaan otettu askelia taaksepäin – ajatus miehitetystä kuulennosta on pelkkää fantasiaa nykyään, vaikka se toteutettiinkin jo yli 40 vuotta sitten laitteilla joissa on vähemmän laskentatehoa kuin mikroaaltouunissa.

Autoteollisuus porskuttaa edelleen. Tuskin menee kauaakaan kun ajoneuvoissa yleistyvät nanopinnoitteet, jotka tekevät maalipinnan hoidosta vieläkin helpompaa. HUD-näytöt yleistyvät tuulipukukansan autoihin, kunhan VW ensin lanseeraa sen Golfiin vuonna 2017. 20 000€ autoihin tulee aurinkokennot katolle etelän maissa – näin saadaan sähköä, jolla pidetään auto viileänä paahtavan auringon alla; se on katsokaas mukavampia laskea se kassillinen Brie-juustoa ja Chablis’tä jo valmiiksi viileään autoon, ettei tarvitse kotona nostaa yhtä isoa sulanutta könttiä juustoa ja kiehuvaa valkoista keittiön pöydälle.

Edustusmalleissa ajonopeuden mukaan säätyvä ohjaus ja alusta ovat arkipäivää. Ovet sulkeutuvat sähköisesti viimeiset sentit, varmistaen optimaalisen oven tiiviyden, samalla minimoiden ison laiskan tarvetta kahvan kiskomiselle.

Autoala on tällä hetkellä voimakkaimmin kehittyvä tekniikan ala, johon tavallinen tallaaja kykenee taalerinsa sijoittamaan. Edes mobiilin kommunikaation ala ei ole kyennyt yhtä valtaisaan ja laaja-alaiseen kehitykseen. Toki, nykyään voi soittaa kumminkaimalleen Huippuvuorille 13 sentin hintaan, mutta se ei vielä tarkoita, että matkapuhelin pelastaisi henkesi kun nukahdat auton rattiin. Auto sen tekee jo.

Vielä kun ne saisivat tuon pirun sadetunnistimen toimimaan niin kuin sen pitäisi.

Case Lotus, minun näkökulmani aiheeseen

Muistan kuinka pikkupoikana ihailin kuinka coolilta näytti James Bondin Lotus Esprit elokuvassa James Bond - The Spy Who Loved Me, ja miten hienoa oli kuinka se muuttui sukellusveneeksi.

                                          Takaa-ajo leffasta The Spy Who Loved Me

Merkillä oli glamouria ja tyylikkyyttä, vaikka tuotteiden laatu ja viimeistely eivät aina kovin korkealle yltäneetkään. Lotus tunnettiin loistavista ajo-ominaisuuksistaan, ja vanhalla Hethelin sotilaslentokentällä toimiva nyrkkipaja oli kovassa kurssissa alustasuunnittelussa.  Kukapa 80-luvun puolivälissä formuloita katsonut ei muistaisi myös muuatta Ayrton Senna - nimistä nuorukaista piiskaamassa musta/kulta-väristä John Player Special Lotus-Renaultia?  Aloittelevat autopelien ystävät muistavat Test Drive - pelisarjan ensimmäisen osan, jota tähdittivät Lamborghini Countach, Ferrari Testarossa, Porsche 911 turbo, Chevrolet Corvette ZR-1 ja pienen Hethelin pajan iso pyssy, Lotus Esprit Turbo.

Sennan formula 1. Ajajanaan tosin tässä Bruno Senna, Japanissa 2010

Mitäkö Lotukselle kuuluu nyt? Pitkän synkähkön kauden jälkeen näytti hyvältä. Lotuksen glamour oli palannut Lotuksen löydettyä kotinsa Korealaisjätti Protonin omistuksesta.  Proton panosti merkkiin isolla kädellä, eikä lähtenyt lypsämään viimeisiä olemassa olevista malleista, vaan lähti palauttamaan glamouria ja kehittämään merkille uskottavaa tulevaisuutta. Ensitöikseen he palkkasivat Ferrarin brändiä huikeasti laajentaneen Dany Baharin, joka Ferrarin myynnin räjäyttämisen lisäksi on ollut myös tuomassa Red Bullia autourheiluun. Ei siis todellakaan mikään turha kaveri. Bahar osasi koota ympärilleen oikean autoalan dream teamin palkatessaan ensin Ferrarilta oikean kätensä, Gino Rossaton hoitamaan yrityksen käytännön toimia, ja  Rosaton mukana tulleem entisen Ferrarin konseptien pääsuunnittelijan, Donato Cocon johtamaan Lotuksen suunnitteluosastoa. Seuraavaksi palkattiin AMG:ltä  tekniikkanerot Wolf Zimmermann ja Stephan Pathenschneider. Kyseiset miehet olivat aikaisemmin vastuussa AMG:n loistavista mörkömoottoreista. Saadakseen tällaisia miehiä, arvelen, että Bahar antoi miehille suhteellisen vapaat kädet kuinka edetä; ilman komiteoita ja byrokratiaa, jotta heidän luovuutensa saadaan maksimoitua. Lisäksi hän palkkasi Porschelta Michael Ochin ja legendaarisen, mm. GM:llä vaikuttaneen autoäijän, "Maximum" Bob Lutzin.

Hetken näytti, että Hethelin nyrkkipajasta noustaan uuteen loistoon. Ihmisten kiinnostus oli kasvanut, merkillä oli tulossa upeannäköisiä uusia malleja, ja nykymallisto sai huomattavasti pieniä parannuksia ja laadukkaan viimeistelyn, mikä niistä oli puuttunut oikeastaan aina. Lotus kehitti jopa omia moottoreitaan Wolf Zimmermannin johdolla. Tulossa olivat 3.6 litrainen V6 ja 4.8 litrainen V8 - moottori. Molemmista oli jo toimivia testikappaleita, ja saavutetut teholukemat lupaavia. Dany Bahar vannoi vielä noudattavansa edesmenneen Colin Chapmanin periaatetta, että Lotusten pitää olla kevyempiä kuin kilpailijansa, jotta ketteryys säilyisi parempana.. Kaikki näytti enemmän kuin hyvältä.

Upea, uusi mallisto, joka jää haaveeksi..

Haaveet kuitenkin kaatuivat nopeasti, todella suuren Malesialaisjätti DRB-Hicomin ostaessa Protonin. Ei mennyt pitkääkään, kun uusi omistaja sai hepulin Lotuksen tuottavuuden puutteesta, ja antoi potkut Dany Baharille ja löi kaikki kehityshankkeet jäihin. Baharin sijaiseksi nimitettiin Aslam Farikullah, Englannissa asuva tekniikan insinööri, joka on lähinnä työskennellyt raskaan kaluston osien parissa, ja varsinaisessa autotehtaan toiminnassa hän ei ilmeisesti ole ollut mukana kuin Isuzun bussi- ja kuorma-autotehtaalla Malesiassa.

Välittömästi nimityksen jälkeen Farikullah veti henkselit tulevaisuuden haaveille, ja heitti kehitetyt moottorit romukoppaan. Virallisessa lausunnossa uusi johto totesi, että Lotuksen pitää käyttää valmita moottoreita kustannussyistä, eikä kehittää omia. Samassa lausunnossa todettiin myös uusien mallien kehittämisen olevan toistaiseksi liian kallista.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä mitä saadaan kun kirjanpitäjät yrittävät olla automiehiä. Mallisto ehtii vanhentua ja ansaittu hype kuolla, ennenkuin nykyiset excel-asiantuntijat (ei liity mitekään Lotuksen Excel-malliin) saavat mitään konkreettista aikaan. Nyt olisi oikea aika painaa täysillä eteenpäin, kun Lotuksessa on formuloissakin (siviiliautojen lisäksi) vanhan ajan glamouria JPS-värityksessään. Asiaa ei yhtään pahenna Kimi Räikkönen James Hunt - kypäröineen.  DRB-Hicomin taseessa ei Lotuksen kokoinen pieni yksikkö ole mitenkään päin tutkittuna kohtuuton kuluerä, ja oikein johdettuna puhuttaisiin aivan loistavasta brändistä, jolla varmasti saataisiin tehtyä rahaa, kunhan sille luodaan kunnollinen kehityskaari. Oheistuotteilla on jo nyt  premium-imago, ja Lotus Espritin elvyttäminen olisi varmasti ollut jo hyvä valopilkku koko merkin imagolle.

Uusimpina uutisina, ilmeisesti aiheesta nousseen mielipahan ja spekuloinnin johdosta, DRB-Hicom on ilmoittanut, että Lotus-merkki ei ole myytävänä, ja uusista malleista juurikin Espritin kehitystä jatketaan. Henkilökohtaisesti pelkään, että kaunis auto pilataan jollain pirkka-sarjan alitehoisella moottorilla, ja lainataan jesimerkiksi joku GM:n 3.2 litrainen ecotec-kuutonen taikka hyundain kuutoskone, lyödään kiina-garretti turboksi kylkeen, ja koitetaan vain nopeasti kerätä rahat pois.

Itselläni harmittaa valtavasti, että lapsuuden legendan uusi nousu katkaistiin jonkun laskutikun nyplääjän toimesta. Ei urheiluautotehdasta voi johtaa kirjanpitäjillä pyörivä kasvoton teollisuusyhtiö, eikä päivittäisiä toimia ja imagoa voi ylläpitää kaveri, joka tietää enemmän kamelien kuljettamisesta kuin urheiluautoista.

Lotuksen verkkokaupassa on tätä kirjoittaessa alennusmyynti, eli me merkkiä surevat voidaan hankkia vielä jotain Lotus-brändin tuotteita, joita ei ole Malesian tuhkahousut raiskanneet. Olisipahan sitten joku muisto Lotuksen loiston hetkistäkin.Verkkokauppa löytyy osoitteesta  http://www.lotusoriginals.com/en/