Seuraavan tekstin muusana on toiminut toimittaja Anna Mård, ja hänen kirjoituksensa ”Autokauppiaan armoilla”, joka on julkaistu Taloussanomat.fi-sivustolla 8.3. (Kolumni löytyy osoitteesta http://www.taloussanomat.fi/
Autotehtaiden maanantaikappaleet ja muita kansantaruja
Jokainen meistä on varmasti kuullut, miten joku tuttumme on ostanut auton, joka on ollut todellinen vikapesäke jo tehtaalta tullessaan. Kaikki tuntuu hajoavan ja vikaa sekä korjattavaa on ympäri autoa. Kuskin ikkuna, pumppusuutin, ilmastointi, ajovalojen korkeussäätö, taka-akseli, katalysaattori, jarrut, vaihdelaatikko, takalasin lämmitin, oikean puoleisen sivupeilin sähkösäätö, äänimerkinantolaite eli töötti, tuulilasi, käsijarru, bensatankin korkki. Nämä viat ilmestyvät kuin tyhjästä ja tuntuu, että auto seisoo aina vain korjaamolla saamassa valohoitoa. Kuntoon sitä ei saada. Yksi asia on kuitenkin varma. Rahaa palaa ja paljon. Näitä yksilöitä kutsutaan harmaan suomalaisen kansamme keskuudessa nimellä maanantaikappale. Tämä kirjoitus kertoo siitä miten maanantaikappaleet syntyvät.
------------------------------
Joka kuukausi kaikilla autotehtailla on yksi päivä, jolloin pitää päästä epäkurantista tavarasta eroon. Tämä päivä on hieman hämäävästi oikeasti torstai. Mielellään kuukauden kolmas torstai. Tätä epäkuranttia tavaraa on jäänyt hyllyihin kilometrikaupalla. Se on tullut alihankkijalta uutena ja valmiiksi merkittynä punaisella tarralla. Tämän tarran merkitys on ilmoittaa, että osa on viallinen. Sitä ei kannata palauttaa alihankkijalle takuuseen, vaan se kannattaa laittaa markkinoille meneviin autoihin, koska epäkurantin erän toimittanut alihankkija subventoi hankintahintaa. Yleisesti alennus on 2,7% tuotteen verottomasta hankintahinnasta. Ranskalaisilla merkeillä se on 3,3%. Japanilaisilla on ollut epäonnea, he ovat onnistuneet neuvottelemaan ainoastaan 0,8% alennuksen. Tästä syystä he hankkivat maanantaiosia vähemmän kuin esimerkiksi ranskalaiset kollegansa.
Tuona torstaina työt alkavat kuten normaalistikin. Otetaan linjalta uusi alusta ja ruvetaan liimaamaan ja ruuvaamaan uutta osaa kiinni. Kahvitauko on saman mittainen kuin muinakin päivinä. Työhön menee vain vähän enemmän aikaa kuin normaalisti, sillä punaiset epäkuranttiusmerkit pitää irrottaa osista. Joskus tarra on niin tiukassa, että sitä pitää pehmittää isopropyylialkoholilla ja tuolloin sitä roiskahtelee helposti koriosien päälle, joista aiheutuu monet lakkavauriot.
Kun kaikki osat on saatu kiinnitettyä, autolle suoritetaan niin sanottu kevennetty lopputarkistus. Normaalissa tarkistuksessa autoista testataan diagnostiikkalaitteilla kaikki elektroniset yksiköt ja niiden toimivuus. Koekäytöllä tutkitaan imu-, ja pakojärjestelmien mahdollisia vuotoja, polttoaineensyöttöä ja pakokaasuja. Auto koeajetaan. Erikoiskoulutuksen saanut insinööri tutkii seikkaperäisesti jokaisen auton kerrallaan ja hyväksyy tuotteen lopulta, sen läpäistyä tarkistuslistan, jossa on ranskalaisia viivoja enemmän kuin ison suomalaisen pörssiyrityksen johtokunnan kriisipalaverin muistiossa. Kuitenkin tuona kuukauden kolmantena torstaina tuotetestaushenkilöstö on viettämässä pekkaspäiväänsä, sillä pitää sellainenkin olla kerran kuussa. Samoin poissa on myös erikoiskoulutettu insinöörimme. Todennäköisesti kylpylän höyrysaunassa lepuuttamassa hermojaan. Tänä torstaina paikalla on ainoastaan lasinpesunesteen täyttäjät ja heilläkin on käytössään vain nestettä, joka jäätyy +3:ssa asteessa. Tämä neste on hankittu siksi, että alihankkija on myöntänyt siitä alennusta hulppeat 7%. Nestettä laitetaan kuitenkin vain runsas neljännes säiliöön.
Kun ”maanantaikappaleet” tulevat linjalta ulos, ne lastataan kuljetusta varten kuorma-autojen perään. Nämä kuorma-autot on tilattu tätä päivää varten Puolasta. Niiden kuskit ovat ilkeitä, entisiä vankeja, jotka tupakoivat taukoamatta. He laittavat ”maanantaikappaleiden” kylkeen punaiset tarrat, joista ilmenee, että autot eivät varsinaisesti kestä päivänvaloa ja ovat erittäin arveluttavia yksilöitä.
Autot tulevat Suomessa Turun vapaakauppasatamaan. Satamassa tullimiehet ajelevat autoilla n. 22 kilometrin edestä ”pillurallia” pitkin parkkialuetta. Jos menette tutustumaan autokaupassa uusiin autoihin, niin useimmissa autoissa on n. 12 kilometriä mittarissa jo valmiina. ”Maanantaikappaleissa” yli 20 kilometriä. Kun maahantuoja tilaa autolle kuljetuksen myyjäliikkeeseen, tullimiehet laittavat punaisen tarran viereen keltaisen tarran, joka tarkoittaa, että auto on pillurallitettu yksilö, ja kestää vielä vähemmän päivänvaloa kuin lähtiessään tehtaalta.
Olipa autoliike Suomessa missä tahansa, auto saapuu viimeistään seuraavana päivänä liikkeen pihaan. Kun ”maanantaikappeleet” ajetaan kuljetuskärrystä pois on myyjän vuoro antaa kenkää autolle. Hyvin suosittua on esimerkiksi kierrosten pitäminen maksimikierrosluvun rajoittimessa muutaman minuutin ajan, koska se kuulostaa lipevien automyyjien mielestä pirun hauskalta.
Kun pahaa-aavistamaton asiakas tulee kaupoille, hänellä on sydämessään pieni kutina, että joku on vialla. Meillä kaikilla on tämä kyky. Se on osa ns. kuudetta aistiamme. Sitä on tosin mahdotonta havaita psykologisissa testeissä, tai edes hypnoosissa. Se tunne vain on. Myyjä esittelee liikkeen sisällä yksilöä, joka on priimakappale. Loppuun asti tutkittu yksilö, johon ei voi tulla milloinkaan vikaa, sillä siihen on laitettu tehtaan parhaimmat osat – toisin kuin ”maanantaikappaleihin”. Tästä syystä maanantaikappaleen pääsee näkemään vasta luovutushetkellä.
Kaupat tehdään ja sydämessä on tunne, että jokin on vialla. On vain mahdotonta sanoa mistä se johtuu. ”Söinkö jotain outoa aamulla, vai mistä moinen tunne?”. Myyjää hymyilyttää asiakkaan pohdinta. Onhan hän saanut kaupat aikaiseksi. Auto lähtee pihalta huoltoon, jossa sille tehdään käyttöönottotarkistus. Normaalisti siinä käydään jälleen läpi vikakoodit, nestepinnat, rengaspaineet, sekä silmämääräinen tarkistus pintojen osalta. ”Maanantaikappaleiden” tapauksessa tyydytään vain irrottamaan punainen ja keltainen tarra. Joskus liima on kuivunut tiukkaan, joten taas käytetään isopropyyliä – kevyt vaha tarrojen kohtaan piilottaa hetkeksi lakkavauriot. Ja lopuksi auto huuhdotaan muiden autojen pesussa käytetyllä vanhalla pesuvedellä, koska tällöin ei kerry vesilaskua ja liike säästää rahaa. Tämä pesuvesi on usein hiekkaista ja naarmuttaa maalipintaa – siksi luovutushallissa on joskus ”ongelmaa loisteputkivalojen kanssa ja sen takia täällä on hieman hämärämpää”.
Auto poistuu liikkeen pihalta ja perävalot häviävät horisonttiin.
”Kohta se on täällä takaisin, ja kaikki, joille se joskus tuon auton myy!” toteaa myyjä kollegalleen ja levittää lisää Brylcreemiä hiuksiinsa.
------------------------------
Maanantaikappale? Vai olisiko vika sittenkin ihan jossain muussa?
Bloggaajan huomautus : Kirjoittajana on toiminut vieraileva vakiotähti Matti Mäntynen, itseni ajellessa CrossKartilla typerä virne naamallani.
