Hyvä päivä avautua, eli sananen suomalaisista liikenteessä.

Nyt kun verenpainetta on työpaikalla nostettu ulkomailta soittavien puhelinterroristien toimesta sopivasti, voi samantien antaa tulla mikä muutenkin pistää välillä tympimään, eli suomalaiset liikenteessä. Itse kun asun täällä susirajalla, niin tulee ajettua ympäri Suomea aika paljon, tänne kun ei junat kulje ja on halvempi lentää Helsingistä viikoksi Turkkiin kuin ostaa meno-paluu-lippu tänne. Siispä kokemusta autoilusta kertyy ihan kiitettävästi, yritän avautua aihekohdittain, että edes joku tolkku säilyy.

Aloitetaan ilmeisellä, eli yhteiset pelisäännöt ja tilan antaminen liikenteessä. Ainakin Länsi-Euroopassa yleensä toimii toisten huomioonottaminen liikenteessä selkeästi paremmin, ja annetaan tilaa, mutta täällä Kekkoslovakiassa otetaan ennemmin mallia ilmeisesti hurjasta idästä. Toisaalta onhan meidän tietkin paikoitellen lähes itä-blokin tasoa. Hyvänä esimerkkinä toimiikin käytös tietyöalueella, jossa ei ole ohjausta. Oletetaanpa sellainen tilanne, että tie on muuttunut yksikaistaiseksi vaikkapa sadan metrin matkalta, ja toiset joutuu odottamaan vuoroaan. Se on ihan sama vaikka siellä toisella kaistalla olisi kolmensadan metrin jono, niin sieltä työntää karvalakkipäinen perusjäärä sillä harmaalla avensiksella mateluvauhtia vastaan asenteella, että minä menen tästä nyt, muut odottakoot. Onko se oikeasti oikeasti niin vaikea odottaa se puolitoista minuuttia, että tilanne olisi tasapuolisesti purettu, varsinkin kun ajat mulkku muutenkin alinopeutta?!

Toinen ärsyttävä asia onkin alinopeutta ajavat. Tässä olisi ihmisryhmä, jota voisi oikeasti ruveta sakottamaan, sen sijaan, että tutkataan jossain pikkutien pusikoissa, josko se naapurin Jaska kurauttaisi edes vähän ylinopeutta sillä uudella autollaan.
Alinopeutta ajavia on yleensä kahdenlaisia : Ensimmäinen, ehkä enemmän säälittävä kuin ärsyttävä ryhmä ovat epävarmat sunnuntai-autolijat, joiden kuuluisi pysyä pois liikenteestä alunperinkin, koska heidän autonkäytöllään on halvempi ajaa taksilla, ja ovat silloin paljon vähemmän vaaraksi liikenteelle.
Toinen ryhmä on samat jäärät, joilla on tämä minä ensin - asenne. Mennään satasen alueella sitä 90 km/h, ja keskiviivan vieressä, ettei varmasti pääse takana tuleva kurkkimaan ohituspaikkaa, eikä taatusti anneta ohitusmerkkiä, koska minä menen tässä nyt. Ohituskaistan alkaessa pistetään sitten perhelintan motti koville ja kiihdytetään vauhtia sen mukaan mitä takana tuleva nostaa omaansa, kun onhan se selvä, että suomalaista jäärää ei ohiteta! Tämä asenteellisuus on valitettavasti tarttunut jo osaan ammattiryhmistä, välillä törmää jo tympääntyneisiin traktorikuskeihin, ja se muuten oikeasti vituttaa kun se kahdeksan pyörää leveä massikka tukkii koko tien kun rehupuntilla on mennyt hiekkaa hanuriin. Liikenteen jääriä kuvaa muuten hirveän hyvin Kummelin tekemä "Teiden Ritarit". Tässäpä kyseinen pätkä teidänkin iloksenne :

Vastapainoksi tyrrääville jäärille on suomalaiset työsuhde-turisti-autoilijat. Tämä ryhmä esiintyy suomen teillä yleensä vauhdista riippumatta takapuskurissanne, hinkuttaen sitä metallinharmaata audi a4 tdi avanttia niin paljon, kuin nokirousku vain kulkee. Kontissa on kultainen noutaja, takapenkillä huutavat kakarat, katolla suksiboksi vuodenajasta riippumatta ja kuskilla kyrpä otsassa. Ohi on päästävä kaikesta, ajoi ne miten lujaa tahansa, ja paikasta riippumatta. Minä en ymmärrä mikä ihme se saa vaarantamaan perheensä tuolla tavalla, ja se ekologinen ajattelu sen tdi:n kanssa lentää ikkunasta kun laittaa sen talon korkuisen  anopinkuljettimen ilmanvastukseksi sinne katolle. Minä en käsitä, siirtyykö mielenterveys jotenkin sinne suksiboksiin silloin kun sen nostaa sinne katolle?

Ohittamisesta tuli myös mieleen merkin- ja tilananto. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsin puolelle, niin oikeasti hitaammin tiellä liikkuvat autot ja ammattikuskit isommilla laitteilla antavat tilaa jos vain tiellä pystyvät, ja näyttävät ohitusmerkkiä. Meillä Suomessa tämä tuntuu olevan katoava kansanperinne, joka on saanut jopa kiusanteon muotoja. Paras tapaus tänä kesänä oli, kun joku isin oma pikkuräppäri oli lainannut asuntoauton ja keksi humoristina peitellä näkyvyyttä ja näyttää ohitusmerkkiä siinä vaiheessa kun vastaantulija oli kriittisen lähellä. Onneksi sitä oli itse hereillä ja sai väistettyä nopeasti takaisin omalle kaistalle. Siinä vaiheessa kun vihdoin tuli tilaa, ja pääsin ohi, niin lippispojilla näytti olevan hirveän hauskaa autossaan. Se ei vissiin riippuhousuilla riittänyt ymmärrys, että jos siinä rinnalla olisi lävähtänyt, niin se niiden lasikuitupökäle olisi myöskin ollut palasina tiellä?

Mikä tämän kaiken aiheuttaa, että tavallisesta suomalaisesta tule jäätävä urpo heti kun on saatu auto käyntiin? Mielestäni suurin syy on liikennesäädökset ja niiden valvonta. Yliholhoava ajattelumalli ja sakkotuottojen maksimointi toimii kuin kieltolaki aikoinaan, ja aiheuttaa yllämainittuja lieveilmiöitä liikenteeseen. On hienoa, että kameratolppiin löytyy aina rahaa, vaikkei oikeille poliiseille löytyisikään. Voisiko ne kameratolpat sijoittaa oikeasti sinne missä niitä tarvittaisiin, eli taajama-alueille, koulujen lähettyville yms. paikoille? Se ei mielestäni palvele kenenkään etua, että ne on tuolla suorien teiden varressa keskellä ei mitään, ja yleensä sijoitettu sillä tavalla ,että sillä ei ole mitään tekemistä liikenteen joustavuuden kanssa. Kallista vittuilua sanon minä.

En tiedä onko tämä herra Bozzetto vieraillut Suomessa, mutta jotenkin tuntuu, että pakkohan sen on ollut täällä käydä, ainakin tämän perusteella.

Jälkihuomautuksena, arvon karavaanarit ja liikkuva poliisi, vaikkei teitä tässä erikseen mainittukaan, niin voitte silti mennä itseenne. Kaunista päivänjatkoa!